Perhokalastuksen SM- Kilpailut järjestettiin tänä vuonna Tervon Äyskoskella ja Iso- Valkeisen lammella Kuopiossa. Kilpailun ajankohta, 1.-2.9.2007, vaikutti oikein hyvältä hyvien kilpailuiden aikaan saamiseksi. Itse pääsin livahtamaan tämänvuotisiin kisoihin ikään kuin takaoven kautta. Omat sijoitukseni karsintakilpailuissa, Iso- Valkeinen 11. ja Ahvenlampi 4., eivät aivan riittäneet suoraan finaalipaikkaan. Muutamien kilpailijoiden peruttua osallistumisensa pääsin kuitenkin lopulta mukaan.
Kilpailut avattiin perjantaina pooliarvonnalla Lohimaan hotellilla. Kukin kilpailija tulisi kalastamaan Äyskoskella kolme jokijaksoa ja Iso- Valkeisella kolme järvijaksoa. Jokijaksot kestäisivät tunnin ja 45 minuuttia ja järvijaksot tulisivat olemaan kaksituntisia. Olin erittäin tyytyväinen siihen että pääsisin aloittamaan kalastuksen lauantaina Iso- Valkeisella. Illan ohjelma oli kisojen avajaisten jälkeen selvä: Muutama itseluottamuksen 110 prosenttiin nostava järviperho, löylyt savusaunassa ja nukkumaan.
Kilpailut avattiin perjantaina pooliarvonnalla Lohimaan hotellilla. Kukin kilpailija tulisi kalastamaan Äyskoskella kolme jokijaksoa ja Iso- Valkeisella kolme järvijaksoa. Jokijaksot kestäisivät tunnin ja 45 minuuttia ja järvijaksot tulisivat olemaan kaksituntisia. Olin erittäin tyytyväinen siihen että pääsisin aloittamaan kalastuksen lauantaina Iso- Valkeisella. Illan ohjelma oli kisojen avajaisten jälkeen selvä: Muutama itseluottamuksen 110 prosenttiin nostava järviperho, löylyt savusaunassa ja nukkumaan.
Lauantaiaamu valkeni kirkkaana ja viileänä. Pikaisen aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Kuopiota. Automatkalla mietimme Nesteen Jounin kanssa, millä siimalla kirjoperhoja lähtisi ensimmäisellä jaksolla uittamaan. Minulle tehtävä oli helppo, sillä en omista kuin yhden vähänkään uppoavan- ja loput siimat ovatkin sitten kelluvia. Kelluvasiima on tosin joskus juuri se oikea järvelläkin, mutta silti päätin että Intermediate lasisiima saa luvan kalastaa.
Ensimmäisellä jaksolla venekaveriksi sattui seurakaveri Jukka Levänen. Päätimme ennen jaksoa että jäämme tarkkailemaan vähän mitä muut tekevät ja menemme onkimaan sinne, minne jää tilaa. Jakso eteni rauhallisesti ilman suurempia tapahtumia. Pintovia kirjolohia näkyi joka puolella lampea ja kisatutina alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Päätimme vaihtaa paikkaa moottoritien varresta aivan lähtörannan tuntumaan ja ajelehtia siellä kasvavan lumpeikon reunasta kohti saaressa sijaitsevaa nuotiopaikkaa. Ehdimme ajelehtia muutaman minuutin kun tapahtui jotain kummallista. Kirjolohi tuli syömään pinnalla kelluvaa levätuppoa aivan veneen viereen. Päätin kokeilla haluaisiko kirjo maistaa Leechiä. Tuli hieman rikollinen olo heittäessäni perhot kirjon kuonon eteen. Hetkeä, tai oikeastaan aika pitkääkin hetkeä myöhemmin oli avauskala haavissa ja ensimmäinen jakso oli osaltani pelastettu. Ottipelinä toimi pinkki Leech.
Toisella jaksolla hyppäsin Ville-Antti Jaakkolan kanssa samaan veneeseen. Päätimme aloittaa kalastuksen lähtörannan tuntumasta koska siitä oli joitain kaloja edellisten jaksojen aikana saatu. Ensimmäiset jaksot olivat osoittaneet, ettei mitään huikeita kalamääriä lammelta tultaisi saamaan, ainakaan verrattuna joihinkin Iso- Valkeisella käytyihin sm-karsintoihin. Olisi siis taas tärkeätä saada vähintään yksi kala, koska yhdelläkin kalalla sijoitus omassa ryhmässä olisi vähintään kohtuullinen ja maksimijaksopisteet sillä todennäköisesti välttäisi. Toisaalta järvellä olisi hyvä tehdä ratkaisuja jos onnistuisi saamaan useamman kalan. Jakso alkoikin hyvin, sillä muutaman minuutin kuluttua aloituksesta oranssimustaan Boobyyn nappasi kala kiinni. Seuraavalla driftillä taas kala saman lumpeikon reunasta. Jesh! Ville-Antti sai myös kirjon samasta paikasta, emmekä nähneet syytä vaihtaa kalastettavaa aluetta. Loppujaksosta onnistuin vain pudottamaan yhden kirjolohen Kumijalkanymfistä.
Viimeiselle järvijaksolle lähdin luottavaisin mielin, sillä olin mielestäni löytänyt ottavat perhot ja kohtuullisen hyvän tekniikan tuoreille kirjoille. Kalastin edelleen lasisiimalla ja noin 14-jalkaisella Fluorocarbon perukkeella. Uittelin perhoja eri syvyyksissä ja vaihtelevalla nopeudella. Ja uitin perhoja myös aivan turhaan koko jakson, sillä en saanut piston pistoa koko kaksituntisen aikana. Nyt jokin meni pahasti vikaan, sillä muissa veneissä kävi useita kaloja mittauksessa. Jakson jälkeen selvisi, että ainakin yhden kalastajan kalat olivat tulleet pienillä ja kevyillä Leecheillä. No, taas on yksi uusi juttu mitä kokeilla jos ei nyhdä. Ensimmäinen päivä oli siis osaltani paketissa ja matka takaisin Lohimaahan alkoi. Illalla selvisi että toiseen kilpailupäivään lähdettäessä asetelmat olisivat mielenkiintoiset, sillä onnistuessaan monella kalastajalla olisi mahdollisuus aivan kärkisijoille.
Sunnuntaiaamuna sää vaikutti kehnolta. Kylmä, tihkusateinen ja tuulinen keli, voiko perhokalastaja muuta enää toivoa? Sää oli nyt mikä oli ja se ei saisi vaikuttaa päivän kilpailusuoritukseen. Aamupalan jälkeen vetäydyin vielä sitomaan muutamia viimehetken ottiperhoja ja perukkeita valmiiksi ennen ensimmäisen jokijakson alkua. Ensimmäinen jokipoolini sijoittui Äyskosken yli rakennetun kävelysillan alueelle ja alavirtaan katsottuna joen vasemmalle rannalle. Puolituntisen tarkkailun perusteella pooli näytti varsin hyvältä. Olin käynyt Äsyllä aikaisemmin joskus sumariaikaan kalastamassa joten paikallistuntemukseni ei ollut turhan hyvä. Toisin sanoen sitä ei ollut. Toisaalta, ajattelin että enpä ole myöskään ennakkoluuloinen kalastettavien alueiden suhteen ja se saattaisi olla kokemattoman etu joella.
Valvoja antoi luvan aloittaa kalastuksen. Aloitin hieman riippusillan yläpuolelta taktiikkana kalastaa rantavirrat ensin pintaperholla läpi. Onnistuinkin saamaan muutaman taimenen Caddiksella ja pienellä CDC-pinturilla. Harmikseni kalat olivat vaan reilusti alamittaisia. Päätin käydä vaihtamassa vapaa rannalla ja onkia samat alueet sekä myös kovemmanvirran reuna-alueet nymfeillä. Hetken kuluttua sainkin tiukan tärpin matalasta ja rikkonaisesta virrankohdasta. Ajattelin, että sen täytyi olla harjus. Kohta ensimmäinen mittaharri olikin kiinni. Kala haaviin, mittaukseen ja mp:t jaksolta oli vältetty! Loppujakso olikin hyvin hiljaista lukuun ottamatta muutamia alamittaisia harreja ja taimenia. En ollut tyytyväinen suoritukseeni sillä pärjätäkseen tässä kisassa pitäisi saada useita mittakaloja joka jaksolta.
Edessä oli kilpailun viides jakso ja erittäin hyvänäköinen pooli, joka sijoittui ylimmän niskan ja maantiesillan alapuolisen koskenniskan välille, samalle rannalle kuin edellisen jakson
pooli. Ennen jakson alkua havaitsin aivan rantavirrassa muutamia hyvin varovaisia pintakäyntejä. Sää oli lämmennyt mielestäni jonkin verran joten päätin pikku sadekuuroista huolimatta aloittaa kalastuksen pintaperhoilla. Solmin ylimmäksi perhoksi suurehkon Caddiksen, keskimmäiseksi pienikokoisen samanlaisen ja perukkeen kärkeen pienen CDC-perhon. Jakso alkoi mainiosti, sillä onnistuin saamaan heti alkuun rantavirrassa pintoneet harjukset jotka molemmat tuomittiin mitallisiksi. Vaihdoin välillä nymfit perukkeeseen, mutta kun toivottua tulosta ei kuulunut jatkoin pintaperhokalastusta. Noin jakson puolivälissä nousi hyvänkokoinen kala suurempaan Caddikseen. Kala pyörähti saman tien ympäri ja painui muutaman metrin alavirtaan. Sain pidettyä kalan hitaammassa rantavirrassa ja pikaisen väsyttelyn jälkeen haavitsin pullean ja mukavasti jaksosijoitusta parantavan kirjolohen. Tapahtumia sateli jakson loppua kohden kiihtyvään tahtiin, mutta en silti onnistunut tartuttamaan enempää mitallisia kaloja.
Kalastettavana oli vielä kilpailun viimeinen jakso. Sää oli muuttumassa tyynemmäksi ja hieman selkeämmäksi illan myötä. Tarkkaillessani viimeisen kilpailujakson pooliani, joka sijaitsi jälleen vastarannalla ja tällä kertaa kävelysillasta alavirtaan, havaitsin että kalojen pinta-aktiivisuus oli selvästi kasvanut. Päätin käyttää jälleen vesiperhosia jäljitteleviä pintaperhoja ja aloittaa kalastuksen matalista rantavirroista siirtyen kohti herkullisen näköistä päävirran reunaa. Pettymyksekseni rantavirroista onkimani harjukset osoittautuivat toinen toisensa jälkeen alamittaisiksi. Aloitin varovaisen siirtymisen kohti päävirran reunaa. Heitin muutaman metrin mittaisia tarkkoja heittoja ja pysyttelin mahdollisimman matalana ja hiljaa etten säikyttäisi kaloja. Sitten mulskahti ensimmäisen kerran kunnolla. Viistämätön pintakalvossa roikkuva CDC-vesiperhonen kelpasi kalalle ja kohta oli 34 senttiä harjusta haavissa. Mittauksen jälkeen kahlasin takaisin samaan kohtaan ja jatkoin siimaa niin, että perhot tavoittivat päävirran reunaan jäävän peilin. Kuinka ollakaan jo seuraavalla heitolla hyvä kala täräytti pinturiin ja sitten mentiin alavirtaan. Tiukkaa vääntöä kalan kanssa ja tämän kauden ennätys taimen haaviin. Tulipas kerrankin hyvään paikkaan, ajattelin. Mittaus kertoi kalan olevan 54 senttiä pitkä. Hetken päästä onnistuin saamaan 33 senttisen harrin pinturilla ja parikymmentä minuuttia ennen jakson loppua vielä tärkeän nymfitaimenen, jolle pituutta mittakaukalossa kertyi 53 senttiä.
Hyvin järjestetyt ja hienoissa paikoissa kalastetut vuoden 2007 SM- Kilpailut olivat siis kalastuksen osalta päättyneet. Mielestäni kilpailuja kuvaa hyvin luonnehdinta runsaskalaisista jokijaksoista ja pintaperhojen suuresta merkityksestä. Järvi olikin sitten oikukkaampi, ainakin itselleni. Järvikalastuksen harjoitteluun on tulevaisuudessa panostettava entistä enemmän, jotta olisi valmiuksia niihin tilanteisiin kun mikään ei tunnu toimivan. Myös pintaperhokalastusta täytyy harjoitella paljon lisää - se kun ei vielä ihan riitä, että saa kalan nousemaan perhoon, muttei tarttumaan.
Tällä kertaa oma suoritukseni riitti kuudenteen sijaan, johon sijoituksena olen erittäin tyytyväinen. Suomen mestariksi kruunattiin suvereenin suorituksen jälkeen Keuruun Perhokalastajien Jarkko Suominen, joka onnistui saamaan kalaa jokaiselta kuudelta jaksolta. Saman seuran Janne Pirkkalainen kalasti Sm-hopealle ja Espoon Perhokalastajien Antti Vappula pronssille. Suuret kiitokset kanssakilpailijoille sekä järjestäjille mukavista kilpailuista!